Lanttulooraa ja punajuurisoppaa
Jouluruokien ehdoton ykkönen on lanttulaatikko tai lanttuloora, kumpikin käytössä. Lapsesta saakka se on ollut herkkua ja sen syöminen on alkanut heti, kun sitä kauppoihin ilmestyy. Vuosikaudet olen pääasiassa ostanut valmista, mutta nyt innostuin sitäkin tekemään itse.
Fenkoli- kesäkurpitsa- porkkanakeitto

nor
Lidlin kahden euron vihanneslaatikossa oli omituinen kasvi. Se osoittautui fenkoliksi, josta en tiennyt nimen lisäksi mitään. Siispä selvittämään mikä tuo kasvi oikein on ja mitä siitä valmistaisi.
Gazpacho à la mä ja muita ajatuksia
En ole ollenkaan mikään terveysintoilija. Uskon vanhaan totuuteen: Kohtuus kaikessa. Minulla tuo kohtuus ei vaan tunnu pysyvän lapasessa missään asiassa. Ruoan suhteen sain avun lihavuusleikkauksesta, jonka jälkihoitoon kuuluu lisäravinteiden käyttö lopun elämää. Pakollisia ovat B12, D-vitamiini, kalkki ja monivitamiini. Mitään näistä en ole aiemmin käyttänyt, mutta nyt on pakko. Ruoka-annokset ovat liian pieniä takaamaan riittävät määrät vitamiineja ja hivenaineita. Pitoisuuksia ja imeytymistä tarkkaillaan säännöllisillä verikokeilla. Maalaisjärkikin sanoo, että kyse on vakavasta asiasta, varsinkin kun kuulun jo ehtoopuolen porukkaan.


Pakonomaisen ylensyöjän uusi elämä ilman mahalaukkua
Lihavuusleikkauksen läpikäyneenä oli aika kiinnostua ruoasta. Ei ainoastaan ravitsemuksellisesti vaan myös siksi, että oli luotava uusi, normaali suhde ruokaan. Nyt oli mahdollista syödä mitä tahansa, koska annoskoko pysyi pienenä. Halusin jatkaa jo pari vuotta aiemmin alkamaani vegaania elämää. Olen rento vegaani eli en vedä ranteita auki, jos satun laittamaan suuhuni jotain eläinperäistä, mutta valmistamani ruoat ovat vegaaneja. Motiivini vegaaniin ruokaan ei ole terveydelliset seikat, eikä myöskään ympärisö- ja ilmastoasiat, vaan yksinkertaisesti eläimet itsessään. En halua syödä mitään eläimiä. Tutkin motivaatioteorioita ja itseäni, enkä voi muuttaa asennettani ja/tai motiivejani toiseen pelkällä päätöksellä. Se tulee ilmi kaupassa esimerkiksi siten, etten voi ottaa kalkkunaleikettä tai kanamunia ajattelematta siipikarjan elämää. Sama koskee muita karjaeläimiä ja kaloja. Ostan myös tarvitsemani lisäravinteet vegaaneina, nykyään on tarjolla vaihtoehto lähes mihin tahansa.
Kasvisruokien kanssa on taivas rajana. Netti on pullollaan ihania vegebloggaajia, ruokaohjeita ja maustevinkkejä. Itse tulee muokattua sekaaniruokaa vegaaniksi ja toisinaan kokeiltua omia ideoita. Lidlin kahden euron poistovihanneksista ja -hedelmistä voi loihtia vaikka mitä. Pikku hiljaa olen oppinut tekemään pieniä annoksia sen sijaan, että pakastin pursuaa ruokaa. Aisha saa osansa minun ruoistani, sillä roskiin en halua heittää mitään.
Tälle sivulle kirjoittelen ajatuksiani ruoasta, mutta myös ravintoaineista. Lähteenä käytän ainoastaan virallisia sivustoja kuten Fineliä, joka on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä elintarvikkeiden kansallinen koostumustietopankki – fineli.fi. Olen huomannut, että ravintoasiat herättävät fanaattisiakin keskusteluita, joihin en halua ottaa osaa. Tyyneys on säilytettävä näissäkin asioissa.
Käytän itse nuorten vegebloggaajien reseptejä ja laitan tänne aina jotain. Tässä herkullinen perunacurry. Valitettavasti nämä eivät ole suomeksi, ehkä joskus innostun kääntämään. Jos todella haluat kokeilla reseptiä, se kääntyy googlen kääntäjällä helposti suomeksi. Peruna on minun herkkuani kaikilla tavoilla valmistettuna. Bon apetit!
Vegan Potato Curry
Latest Posts
Follow Me
Get new content delivered directly to your inbox.
