Kaikki elollinen tarvitsee vettä. Ihmisen kehosta on vettä 50-70%, vastasyntyneellä 75%. Ei siis ihme, että alamme voimaan huonosti jos emme juo riittävästi. Vettä tulisi juoda pitkin päivää, sillä kerralla juotu suurempi määrä ei imeydy elimistöön. Aivojen toiminta alkaa takkuamaan, mikäli ihminen ei juo tasaisesti pitkin päivää. Opiskellessa erityisesti huomaa väsymyksen ja otteen herpaantumisen asiasta, mikäli ei ole pitänyt juomisesta huolta. Yliopistossa vanha eksegetiikan professori sanoi, että tärkein työväline on vesipullo. Hyvin usein rauhattoman oppilaan mielen saa rauhoittumaan vesilasillisella. Tällä viikolla hyvin haastava tilanne lähti laantumaan puolella litralla vettä. Keikkatyöntekijänä saan nähdä erilaisia kouluja ja luokkia. Viime vuonna työskentelin luokassa, jossa oli säännöllinen juomatauko päivittäin – yhdessä luokassa. Voimallista.
Mieleen jäivät myös kokeneen opettajan sanat: jätetään tämä muhimaan. Erilaiset aivot vaativat aikaa asioiden pohtimiseen (toki kaikenlaiset aivot). Siksi on tärkeää, että toistetaan muutamaa asiaa moneen kertaan ja sitten jätetään ne muhimaan. Aivot ovat niin ihmeellinen elin, että lähes päivittäin joutuu ihmettelemään mihin kaikkeen ne venyvät. Muutamia vuosia sitten oli vallalla vielä käsitys, ettei aivojen tuhoutuneet solut uusiudu, mutta viimeisimmän tutkimuksen mukaan näin ei ole. Itsestään ne eivät kehity, mutta sopivalla ja oikealla aivojumpalla saadaan lähes ihmeitä aikaiseksi. Maltti on valttia.
Oma kokemukseni on lukioaikainen lyhyt ranska alle kaksikymppisenä. Vaivoin sain vitosen, koska kävin silloin iltakoulua ja olin päivät töissä. Oppimista haittasi myös tuo lähimuistin puuttuminen, mutta olen siitä huolimatta aina pitänyt kielten opiskelusta. Kului sitten yli kaksikymmentä vuotta, kun yliopistossa ollessa jäi aikaa ottaa Kielikeskuksen kursseja. Otin ranskan alkeet kertauksen vuoksi sekä lisäksi seuraavan jatkokurssin. Kahden viikon jälkeen aivoissa aktivoituivat vanhat opit ja vaikka arvosana oli ollut huono, oli tallentunut valtavasti rakennetta ja kielioppia, joiden avulla aktivoituivat myös sanat. Kun sitten siitä muutamien vuosien kuluttua matkustin Ranskaan, kieli muuttui eläväksi, sillä kukaan ei puhunut muuta kuin ranskaa. Toinen kokemukseni on ruotsin kieli. Aloitin sen kansakoulun kolmannella ja lopulta kirjoitin magna cum lauden, mutta puhuminen on edelleen tuskallista. Maisterin tutkintoon oli suoritettava pakollinen kurssi, mutta puhuminen vapaasti keskustellen oli karmeaa. Kaikki luettu ja kirjalliset työt sujuivat vaivatta. Vaikeudet puhumisessa johtuvat ainoastaan muinaisesta tavasta opettaa häpeällä, jossa metodissa pidetään suu kiinni jos vaikka menee väärin. Nyt eräs työkavereistani puhuu ruotsia minulle ja huomasin eräänä päivänä puhuvani sitä ääneen ajaessani autoa. Hän tuli aktivoineeksi aivoistani sen osan, jossa ruotsin kieli on ollut säilössä. Olen todella iloinen, sillä asia on vaivannut minua – haluan osata toista kotimaista.
Aivot rakastavat liikuntaa, sillä liikunta muovaa aivoja, kun sinne syntyy uusia yhteyksiä. Aivosoluista puolet on varattu liikkumiseen ja neljännes havaintojen tekemiseen. Kävely metsässä, sienestys ja marjastus ovat esimerkkejä aivojen koordinaatioharjoituksista. Siinä samaisessa luokassa, jossa oli säännöllinen juomatauko, oli myös säännöllinen taukojumppa. Eräs työtoverini käyttää ulkoilumenetelmää menestyksellisesti oppilaan kanssa viemällä hänet ulos luontoon. Minusta on upeaa, että kukin voi hyödyntää omaa persoonaansa ja omia kiinnostuksen kohteita. Minähän en mihinkään metsiin enää mene. Enkä luontoon. Kaupungissa on minulle luontoa tarpeeksi.
Ohessa muutama linkki kiinnostuneille. Kannattaa ottaa yhteyttä neuvontanumeroihin matalalla kynnyksellä.
Sari Kuoppala 