Avainsana-arkisto: entisöintiä

Kuva: Presidentinlinna, kuvaaja Aarne Pietinen, 1931, Museovirasto

Arkkitehti Pehr Granstedth suunnitteli talon vanhasta suolamakasiinista varakkaan Heidenstrauch-suvun kauppiastaloksi ja asunnoksi. Granstedt sai työnsä valmiiksi vuonna 1814. Kolmikerroksisen rakennuksen ensimmäinen kerros oli varattu kaupankäyntiä varten, toinen Heidenstrauchien omaksi asunnoksi ja kolmas kerros oli jaettu pieniksi vuokrahuoneistoiksi. Kauppaneuvos J. H. Heidenstrauch oli 1800-luvun alkupuolella Helsingin rikkain asukas.

Heidenstrauchit ehtivät asua kauppakartanossaan vain 17 vuotta, kunnes Suomen senaatti osti talon vuonna 1837 Venäjän keisareiden Suomen palatsiksi. Kauppaa edelsi vuosia kestänyt suunnitteluvaihe, jolloin palatsia oli suunniteltu sijoitettavaksi milloin minnekin päin Helsinkiä, muun muassa Tähtitornin vuorelle ja Katajanokan vuorelle. Suomeen Berliinistä tuotu Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehti Carl Ludvig Engel olisi halunnut rakennuttaa keisarille uuden palatsin joko Esplanadin puiston päähän Kauppatorin länsipuolelle taikka Katajanokalle. Kustannussyistä keisari ei kuitenkaan lämmennyt Engelin ajatuksille, vaan määräsi Heidenrauchien kauppiaskartanon ostettavaksi valtiolle.

Hieman katkerana Engel ryhtyi uudistustyöhön. Rakennusta muutettiin ja laajennettiin huomattavasti Engelin suunnitelmien mukaan vuonna 1843. Rakennusta kutsuttiin nyt virallisesti nimellä ”keisarillinen palatsi Helsingissä”. Palatsin ensimmäiseen kerrokseen sijoitettiin palatsin keittiöt sekä henkilökunnan asuintilat. Toisessa kerroksessa eli pääkerroksessa sijaitsivat keisarinnan vastaanottotilat ja osa keisarillisista makuuhuoneista sekä kolmanteen kerrokseen ulottuvat suuri ja pieni ruokasali sekä tanssisali. Palatsin kolmannen kerroksen makuu- ja työhuoneet varattiin keisarille ja tämän lähiseurueelle, ja sieltä oli myös kulku pienelle näköalatornille sekä salaiset kierreportaat keisarinnan makuuhuoneeseen.

Palatsi sai juhlavuutta matalista kylkirakennuksista, joiden väliin muodostui linnanpiha. Julkisivulle tuli pylväitä ja niiden yläpuolelle mestarin suosima päätykolmio. Lopulta selvisi, että samalla rahalla olisi saatu rakennetuksi Engelin ehdottama Katajanokan palatsi.

• 

• 

• 

Ensimmäisen maailmansodan aikana palatsi toimi sotasairaalana, jonne voitiin sijoittaa 200 rintamalla haavoittunutta sotilasta. Venäjän vallankumouksen aikana se toimi venäläisen sotilas- ja työläisneuvoston päämajana. Vuoden 1918 sisällissodan aikana talossa oli saksalaisten ja myöhemmin suomalaisten esikunta. Sisällissodan jälkeen rakennusta kaavailtiin Suomen kuninkaan linnaksi, jolloin rakennuksesta alettiin puhua ”linnana”. Se ehdittiin jopa osittain sisustaa tähän tehtävään, mutta valtiomuodon vakiinnuttua tasavallaksi jo tilatut tai hankitut huonekalut joutuivat myyntiin Stockmannille. Viron vapautussodan aikana 1918–1919 pihasiivessä toimi Viron Avustamisen Päätoimikunnan kanslia.

Itsenäisyyden ajan alkuvuosina 1919–1921 talon kolmannessa kerroksessa oli Suomen ulkoasiainministeriö. Presidentinlinnaksi rakennus kunnostettiin vuonna 1921. Tällöin esimerkiksi ortodoksinen kirkkosali linnan toisesta kerroksesta purettiin ja paikalle rakennettiin kirjasto. Kirkon esineet otettiin Kansallismuseon kokoelmiin.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Presidentinlinnassa asui myös osa keisarillisen residenssin ja myöhemmin tasavallan presidentin henkilökuntaa. Nykyisin kaikki Linnan asuintilat on muutettu työtiloiksi, joissa työskentelee suurin osa tasavallan presidentin kanslian henkilökunnasta. Linnassa työskentelevään kabinettiin kuuluvat kansliapäällikkö ja presidentin lähimmät neuvonantajat ja avustajat. Lisäksi linnassa työskentelevät adjutantit, jotka vastaavat presidentin ja hänen puolisonsa ohjelman käytännön valmistelusta ja toteuttamisesta. Linnassa on myös hallintohenkilöstön työtiloja ja keittiö.

Presidentin virka-asunto sijaitsi alun perin presidentinlinnassa. Vuonna 1940 Tamminiemi lahjoitettiin presidentin virka-asunnoksi; Ryti ja C.G.E. Mannerheim asuivat siellä, kun taas Paasikivi vietti koko presidenttikautensa linnassa. Urho Kekkonen muutti presidenttikautensa alussa 1956 Tamminiemeen, jossa hän asui kuolemaansa 1986 asti ja josta tehtiin myöhemmin museo. Mauno Koivisto asui presidentinlinnassa, kunnes uusi virka-asunto Mäntyniemi valmistui 1993. Vuodesta 1993 lähtien kaikki tasavallan presidentit ovat asuneet Mäntyniemessä.

1970-luvun alussa Presidentinlinnan sisätiloista tehtiin ilmeeltään vaaleat ja pelkistetyt. Kun linnassa ei 1990-luvulta alkaen enää asuttu, linnan erilaisista tiloista tuli toistensa kaltaisia työhuoneita. Korjauksia tehtiin 2000-luvulle asti yksi kerrallaan ilman laajempaa kokonaisnäkemystä.

Presidentinlinnan kokonaisvaltaisen peruskorjauksen suunnittelu alkoi vuonna 2006. Suunnitteluun kuului muun muassa rakennushistoriallinen selvitys ja antiikkikalusteinventointi. Korjaustyöt aloitettiin vuonna 2013 ja saatiin päätökseen 2015.

Peruskorjauksen tavoitteena oli ennen kaikkea luoda toimivat tilat kaikille käyttäjille, helpottaa kulkua talossa ja etsiä talotekniikalle parhaat reitit. Kulun helpottamiseksi linnan eri osien välillä tehtiin suuria purkutöitä. Joitain ahtaita portaikkoja uusittiin tai korvattiin hisseillä. Esteettömyyttä parannettiin luiskilla ja nostimilla. Kellaritilat uusittiin perusteellisesti.

Rakennuksen perustuksen puupaaluja vahvistettiin ja täydennettiin. Ilmanvaihto ja sähköistys uudistettiin koko rakennuksessa. Valaistus uudistettiin huolellisesti, arvovalaisimia kunnostettiin ja sijoitettiin uudelleen, ja valaistusta parannettiin moderneilla valaisimilla. Myös julkisivun valaistusta parannettiin. Salien kaikuisuutta vähennettiin lisäämällä vaimennusverhouksia.

Linnan ulkonäkömuutoksiin kuului arkipäiväisten, tavanomaisten ja vanhentuneiden ratkaisujen korvaaminen edustavammilla ja alkuperäistä lähempänä olevilla ratkaisuilla. Aikaisempia värejä etsittiin seinämaalien ja tapettien alta sekä vanhoista valokuvista. Goottilaisen salin seinien värit perustettiin järjestyksessä toiseen maalausvaiheeseen. Myös ovia palautettiin vanhempaan asuun, ja alkuperäisiä kalusteita tuotiin Kansallismuseon kokoelmista Tamminiemestä. Pääsisäänkäynnin portaikkoon ja aulaan palautettiin marmorointimaalaus. Sisätilojen väritys valittiin empiresävyihin tukeutuvaksi ja kertomaan eri huoneiden arvojärjestyksestä. Tapettipintoihin tuotiin eloa ja tekstuuria mutta ei kuitenkaan kuvioita, koreutta tai kimalletta. Myös verhoja uusittiin.

Korkeinoikeus

Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden palatsi Pohjoisesplanadi 3:ssa on peräisin 1830-luvulta. Sokerileipurimestari Forsström piti siinä vuosisadan lopulle asti suosittua kahvilaa, jossa tarjoiltiin liköörejä ja viinejä. Kesäisin niitä nautittiin ulkona aurinkokatoksen varjossa. Eversti Hugo Standertskjöld osti ja kunnosti talon, joka siirtyi valtiolle 1931.

• 

• 

• 

Maan ensimmäinen yksityinen panttilainaamo avasi ovensa vuonna 1886 Leopardin korttelissa litografi Liewendahlin talossa Aleksanterinkatu 6:ssa. Avajaispäivänä jätettiin pantteja 1335 markan edestä, mm. Kuusi kyynärää kangasta, vaatekappaleita,kelloja, kulta- ja hopeatavaraa sekä yksi pankkikirja ja obligaatio. Helsingin Pantti-Osakeyhtiölle valmistui Helenankatu 3:een oma toimitalo vuonna 1895. Valtio osti talon vuonna 1978 korkeimman oikeuden tarpeisiin.

Aleksanterinkatu 10:n kohdalla sijaitsi 1800-luvun alussa leskirouva Dobbinin talo. Se on tullut surullisen kuuluisaksi sen vuoksi, että siitä alkoi vuonna 1808 tulipalo, joka tuhosi kolmasosan kaupungista. Palolla oli kauaskantoiset seuraukset. Porvoon valtiopäivillä Helsingin kaupungin edustaja, kauppias Erik Borgström, pyysi keisarilta apua kaupunkinsa jälleenrakentamiseksi ja päätti anomuksensa seuraavasti: “ Lempeä keisari suvaitkoon luoda armollisen silmäyksen Helsingin kaupunkiin, joka niin kipeästi tarvitsee huojennusta nykyisen taakkansa kantamisessa ja joka ei omin neuvoin pysty kohoamaan tuhkastaan, vaan ainoastaan Teidän Keisarillisen Maijesteettinne isällisestä lempeydestä voi odottaa tulevaisuutensa muodostuvan menestykselliseksi.” Aleksanteri I loi lempeän katseensa Helsinkiin ja kohotti sen maan pääkaupungiksi. 

Uudenmaan läänin maaherran virkahuone sijaitsi Aleksanterinkatu 4:ssä lähellä paikkaa, missä maaherralla oli muinoin residenssinsä. Se ulottui Valtioneuvoston linnan paikkeilta Ritaritalon puistikkoon.

• 

Lähteet:

https://commons.wikimedia.org/

Finna.fi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Presidentinlinna

Jäntti, Jarna: Helsingin korttelieläimet – Kantakaupungin kuvitettua historiaa

Ollila, Kaija: Puhvelista punatulkkuun Helsingin vanhoja kortteleita