terveys – Sari Kuoppala

Toppahousurock

Nyt tarkastellaan liikuntaa. Vanheneva kroppa tarvitsee liikettä, sillä liike on lääke. Erikoisesti se on lääke meille, joilla on kovia kipuja. Viimeistään tässä iässä pitäisi tehdä jotain kroppansa eteen. Kaikenlainen aerobinen liikunta, kävely, tanssi, hölkkä, pyöräily, uinti, vesijuoksu, jumppa jne. ovat hyväksi, mutta ensisijaisen tärkeää on lihaskunnon ylläpitäminen. Se on kylmä fakta halusin minä ajatella asiasta mitä hyvänsä – tai sinä. Ammattilaiset puhuvat tästäkin “kauniisti”, etteivät asiakkaat/potilaat hermostu ja kapinoi entistä enemmän asiaa vastaan. Olen kuullut lukemattomia kertoja ihmisten toteavan: “mä inhoan kuntosalia”. Useat eivät ole kuntosalilla käyneet, mutta ovat jo varmoja inhoamisestaan. Sitten on niitä, jotka ovat käyneet muutaman kerran ja päätyneet inhoamiseen. Muutama kerta ei riitä yhtään mihinkään. Kolme kuukautta säännöllistä tekemistä on minimi. Senkin tekemisen tulisi olla riittävän kuormittavaa. Minulla ei ole tuota inhoamisen ylellisyyttä, sillä valmiiksi vammautunut tukielinosastoni vaatii treenin, pidin siitä tai en. Koska en liikkunut lainkaan lapsena (minut oli ahdettu täyteen ruokaa ja herkkuja, joten en vaan jaksanut) oli aloittaminen tuskallista ja uuvuttavaa. Jos alat olla siinä tilassa, että jotain olisi tehtävä ennen lopullista tuhoa, niin tässä sinulle ajatuksiani.

Ensinnäkin tarvitsin aloittaessani suunnitelman. Mikäli ei tiedä sopivia liikkeitä, kannattaa hommata lähete fysioterapeutille jos on jo hajalla, ja hankkia sopivat ohjeet lihaskuntotreeniin. On myös laadukkaita yksityisiä fysioterapeutteja ja vastaavia ohjaajia, joilta saa erinomaista ohjausta ja tietoa. Netti on pullollaan videomateriaalia myös kotona tehtävistä lihaskuntoharjoitteista. Minä tarvitsen kuntosalin ja määrätyt laitteet, joissa saan tuettua selkäni ja suojeltua hajonneet polveni. Jos ei ole vielä näin rikki voi treenata videoiden avulla, ne ovat ammattilaisten tekemiä. Niissä voi käyttää kehoa vastuksena. Porrastreeni on todella erinomaista lyhyissäkin portaissa, mutta vain todella typerä käyttää minkäänlaisia portaita, jos polvet ovat jo loppu. Kiivetessä saa tuntua lihaksissa, mutta kipu nivelissä on huono juttu. Olen saanut kiitosta polviortopediltäni siitä, että käytän hissiä ja liukuportaita aina, kun se on mahdollista. Kuntoillessa en tee mitään sellaista, joka kuormittaa polviniveliäni. Näin pitkitän vielä hetken leikkaukseen menoa, joka hieman pelottaa.

Sopivaa lihaskuntotreeniä löytyy jalkojen lihaksille ilman, että nivelet joutuvat ahdinkoon. Kipulääkkeitä otetaan tarvittaessa ennen suoritusta, sillä ainoastaan nielty pilleri auttaa. Vain todellinen tolvana jättää kipulääkkeet ottamatta siksi, että ne ovat epäterveellisiä. Ne on määrätty syystä, ja huomattavasti epäterveellisempää on liikkumattomuus kipujen vuoksi. Kokemusta on!!

ET-lehden kuntoliitteessä oli erinomainen 8 viikon kävelytreeni. Tuo 8 viikkoa on aivan minimi, että keho tottuu asiaan. Näitä suunnitelmia kannattaa tehdä kaikkiin muihinkin liikuntamuotoihin, ne auttavat sitoutumisessa ja tehokkuudessa.

Riittävän pitkä aika tuo myös onnistumisen kokemuksen, sillä kehitystä voi havaita vasta ajan kanssa. Jos jaksat pari kertaa ja luovutat, niin et voi olla asiasta vielä mitään mieltä. Minä puntaroin aikanaan haluanko olla hikinen ja väsynyt – onneksi valitsin halun olla juuri näitä. Muutaman viikon kuluttua oli hikinen ja pirteä. Tajusin, miksi pörssiyhtiöiden johtajat hölkkää aamuhämärissä pitkin katuja – he hakevat virtaa duunipäivään. Minä en voi enää juosta, mutta kyvyn kävellä sain takaisin, tosin ainoastaan tasaisella kaupungissa. Koska tänä vuonna tuli talvi ja kylmä, ostin Tokmannin alesta kolmentoista euron toppahousut ja ryhdyin Hansuksi – en poistu kämpästä ilman toppahousuja. Toppahousut aamulla jalkaan, kuulokkeet korville ja menoksi. Ulkoillessa on oltava lämmin ja hyvä olo. Myös koiralla – Aisha lenkkeilee keväämmällä.

Toppahaalarit haaveissa, eikä tuulitakkikaan huono ole.

Sain aikanaan kaverilta joululahjaksi ”Joka naisen juoksukirjan”, ja sen avulla opettelin treeniohjelmien tekemisen. Jo suunnittelu virkistää mieltä. Niistä voi halutessaan tehdä omanlaisiaan, sillä sellaisia ihmisiä ei kannata matkia orjallisesti, jotka ovat harrastaneet liikuntaa jo pitkään. Hiljaa hyvä tulee, ja suunnitelmista huolimatta tässäkin on tärkeää pysyä päivä kerrallaan meiningissä.

Kotiin voi hommata liikuntavälineitä halutessaan. Pienet painot ja kuminauha ovat erinomaiset alkuun. Minun on myönnettävä, että kotitreeni sujuu huonosti. En vaan saa aloitettua. Siksi kuntosali on ollut minun valintani, ja nyt jo tarvitsen määrätyt laitteet. Stadissa niitä riittää vähän joka kulmalle, mutta pienemmillä paikkakunnilla saattaa olla haasteellista löytää salia. Tiedän, että useissa kunnissa on tarjolla kuntosali asukkaille. Myös uimahalleja löytyy Suomesta aika mukavasti.

https://areena.yle.fi/1-50489724

https://selkakanava.fi/jumppakissa

Sitten lihavana treenaamisesta. Minä jatkoin treeniä lihomisesta huolimatta ja se ilmeisesti piti metabolisen oireyhtymän hieman lievempänä, kuin se olisi ollut ilman liikuntaa. Näin minulle on sanonut useampi lääkäri. Jos on kovin uupunut, esim. hoitamattoman uniapnean tai muun sairauden vuoksi, kannattaa aloittaa kevyesti. Vesiallas on hyvä, mutta näin korona aikana niiden ollessa kiinni, voi aloittaa vaikka tuolla kävelyllä. Valmiiksi suunniteltua 8 viikon ohjelmaa voi muuttaa sopivaksi. Minä motivoin aikanaan itseäni vammaisurheilijoiden avulla. Jos pommien pirstomat sotilaat kykenevät urheilemaan ilman jalkoja, kovissa kivuissa ja treenaamaan itsensä hyvään fyysiseen kuntoon, pystyy siihen keski-ikäinen läski nainenkin. Tarvitsee ainoastaan sitä halukkuutta asiaan.

Suomalaisethan tykkäävät juoksennella metsissä, ja luonnossa ylipäätään, joten ulkona tapahtuva liikunta sopii monelle. Kun olin terveyskeskuksen hyvinvointiryhmässä muutama vuosi sitten, oli siellä eräs vanha rouva, joka oli keksinyt loistavan liikuntamuodon liukkaille keleille. Hän ajoi ensin bussilla metrolle ja metrolla suuriin kauppakeskuksiin. Niissä hän lenkkeili reippaasti kerroksesta toiseen. Ei tarvinnut liukastella. Lisäksi hän teki lihaskuntoa kohottavia liikkeitä tuolijumpalla, perunapusseilla ja juomapulloilla. Painoa oli lähtenyt vuodessa 7 kg. Hän itse kertoi siihen olevan syynä myös kauppojen hevi-osasto, joka on kaikissa kaupoissa ensimmäisenä. Hän oli tehnyt valinnan ja päätöksen keskittyä tuohon osastoon tuotteineen. Hän söi edelleen mieleisiään ruokia, myös herkkuja, mutta oli liikunnan avulla saanut tolkun määriin ja siihen kuinka usein niitä söi. Inspiroiva ihminen.

Sitten musiikkiterapiaan, josta en tiennyt yhtään mitään ennen omaa kokemustani. Koska vaikutus on ollut suuri hyvinvointiini sekä psyykkisesti että fyysisesti koitan avata ajatuksiani saamastani hyödystä.

Kun vuonna 2006 aloitin juoksuharrastuksen, huomasin pian, että tarvitsen jotain avuksi, sillä hölkkääminen oli tylsääkin tylsempää puuhaa. Juoksumatolla tylsää, pururadalla metsässä tylsää, maantien laidassa tylsää eli tylsää. En keksinyt muuta keinoa kun hankkia piuhat korviin ja avata radion. Tuolloin kuuntelin radio Novaa, josta usein soi Juha Tapion Kelpaat kelle vain. Se oli silloin sanoiltaan merkityksellinen ja antoi voimaa lenkillä. Nyt minun ei tarvitse enää kelvata kenellekään, sillä ymmärrän tuon toisille kelpaamisen vahingollisen viestin. Kun epätoivoisesti yritämme kelvata muille ihmisille unohdamme itsemme. Minä kelpaan itselleni ja se on ainoa kelpaaminen, jolla on mitään merkitystä. Biisistä pidän edelleen ja Juha Tapiosta muutenkin.

Vaihdettuani jossain vaiheessa kanavaa radio Nostalgiaan palasin musiikin suhteen omaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni. Kun arki muuttui toisenlaiseksi muuttaessani Unkariin, alkoi musiikki tehdä työtään mielessäni monella tavalla.

Kuuntelin Nostalgiaa ainoastaan salilla urheillessani. Avasin sen kello 7 aamuisin ja suljin parin tunnin päästä kun lopetin. Nyt avaan sen kello 5.45 kun lähden salille ja suljen joskus puoli ysin maissa. Olen siis tehnyt näin noin kahdentoista kuukauden ajan kun huomioin koronan aiheuttamat salien kiinniolot. Aamuisin soi aikalailla samat biisit enkä voi valita suosikkejani enkä sitä, miten ne soivat minäkin aamuna. Yleensä ihminen haluaisi kuunnella mieleistään musiikkia, ja siihen käsittääkseni perustuvat itse valitut soittolistat. Tässä tapauksessa toinen henkilö päättää, mitä soi milloinkin, ja minä joko kuuntelen tai en.

Koska teen suoritettani samalla en puutu musiikkiin vaan olen keskittynyt ensisijaisesti sen antamaan rytmiin. Itä-Suomen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan musiikki parantaa suoritusta huomattavasti. Sen voin allekirjoittaa, sillä tempo laskee välittömästi, jos jostain syystä kuulokkeet mykistyvät. Mutta olen huomannut myös muunlaista vaikutusta.

Biisit tuovat tunteita ja joitain muistojakin mieleen. Ne ovat mukavia, onnellisia, mutta ne ovat olleet myös ahdistavia, surullisia ja tuskallisia. Huomasin jossain vaiheessa, että niiden toistuessa aloin saamaan joitain muistoja takaisin. Traumatisoitunut mieli palautti onnen hetkiä kaukaa menneisyydestä, mutta mieli myös esti palauttamasta tuskallisia muistoja lieventäen kuitenkin ahdistusta niiden osalta. Ilmeisesti traumaattisiin tapahtumiin liittyi myös musiikki, sillä nyt määrättyjen biisien soidessa niiden laukaisema ahdistus alkoi helpottaa, samoin suru. Suruun taitaa sisältyä monet menetykset, jotka niiden traumaattisuuden vuoksi mieli on pyyhkinyt pois. Ei nähtävästi tarvitse palauttaakaan noita muistoja vapautuakseen tuskasta, pelosta ja hylätyksi tulemisen kokemuksesta – musiikki korjaa mielen ja sielun.

“Musiikki terapeuttisena välineenä aktivoi alitajuista, tiedostamatonta mielenmaisemaa. Sen keinoin voidaan sekä paljastaa että parantaa. Musiikin avulla voi käsitellä vaikeitakin asioita turvallisesti, symbolisen etäisyyden päässä. Musiikki saa aikaan vuorovaikutusta, se antaa esteettisiä kokemuksia ja tuottaa mielihyvää. Musiikilla on myös fysiologisia vaikutuksia. Sen avulla voidaan stimuloida tai rauhoittaa. Musiikkia käytetään hyväksi myös kivunhoidossa.” Näin kuvaillaan musiikkiterapiaa sen yhdistyksen sivuilla.

Olen siis saanut ihan vahingossa musiikkiterapiaa kuntoillessani. Omalla kohdallani on ollut merkityksellistä musiikin sijoittuminen pääasiassa 60- 80-luvuille traumojen syntyhetkiin, samojen biisien toistuvuus ja se, etten itse ole puuttunut valintaan – siis suostuminen. Pitkäkestoisuus on myös avaintekijä, sillä olen huomannut vaikutuksen vasta viime aikoina.

Halusin avata asiaa sen vuoksi, että usein huonokuntoisuuteen, liikkumattomuuteen, surkeisiin elämäntapoihin, ärtyneisyyteen ja tyytymättömyyteen, liittyy sellaisia vanhoja elämään liittyviä asioita, joita me emme enää tule edes ajatelleeksi, mutta jotka vaikuttavat silti halusimme tai emme. Onnentunne on lisääntynyt ja katkeruus hellittänyt. Toppahousurockin parantava vaikutus on tullut todeksi.

Kannattaa kokeilla – on ilmaista. Tai no, toppikset maksaa jotain ja kuulokkeet jotain, mutta investointi tuo runsaasti voittoja.

Gazpacho à la mä ja muita ajatuksia

En ole ollenkaan mikään terveysintoilija. Uskon vanhaan totuuteen: Kohtuus kaikessa. Minulla tuo kohtuus ei vaan tunnu pysyvän lapasessa missään asiassa. Ruoan suhteen sain avun lihavuusleikkauksesta, jonka jälkihoitoon kuuluu lisäravinteiden käyttö lopun elämää. Pakollisia ovat B12, D-vitamiini, kalkki ja monivitamiini. Mitään näistä en ole aiemmin käyttänyt, mutta nyt on pakko. Ruoka-annokset ovat liian pieniä takaamaan riittävät määrät vitamiineja ja hivenaineita. Pitoisuuksia ja imeytymistä tarkkaillaan säännöllisillä verikokeilla. Maalaisjärkikin sanoo, että kyse on vakavasta asiasta, varsinkin kun kuulun jo ehtoopuolen porukkaan.

Huvittavaa on se, että voin syödä epäterveellisesti ja yksipuolisesti, koska pillerit pitävät huolen “terveellisyydestä”. Omakohtainen kenttätutkimus todisti, että näin on. Jäin nimittäin koukkuun Tarjan vappuna valmistamien maukkaiden munkkirinkilöiden vuoksi ko. tuotteeseen, jota kätevästi löytyy Lidlistä. Koska minun on tehtävä valinta ruoan ja munkkirinkilän välillä, molempia ei mahdu, valitsin munkkirinkilät melkein kahden kuukauden ajan. Veriarvot pysyivät loistavina. Vähän kyllä jännitti, että jään rikoksestani kiinni.

Niillä ihmisillä, jotka pysyvät kohtuudessa ei ole yleensä ongelmia. Ikääntyvällä porukalla sen sijaan ongelmia on. Minusta tuntuu omalla kohdallani, että moni aine kuten viljat, maitotuotteet, liha ym. aiheuttivat ongelmia paitsi määrän vuoksi myös kuluneen ajan vuoksi. Vuosikymmenet olivat tehneet tehtävänsä vatsassa ja suolistossa. Nyt voin jälleen syödä halutessani kaikkea, sillä määrät ovat pienet.

Koska valmistan itse ruokani käytän nettiä apuna reseptejä etsiessäni, mutta myös valmistustapojen vuoksi. Sitä helposti jämähtää omiin tottumuksiinsa ja tapoihinsa, eikä se tunnu nyt ollenkaan mielekkäältä, kyllästyn ja siirryn helposti huonoihin valintoihin. Käytän myös Duodecimin terveyskirjastoa, josta löytyy luotettava, riippumaton ja ajantasainen tieto terveydestä ja sairauksista.

Terveyskirjaston artikkelit ja ohjeet ovat asiantuntijoiden laatimia ja perustuvat Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin tuottamiin kansallisiin hoitosuosituksiin ja Kustannus Oy Duodecimin julkaisemiin lääkäreiden käsikirjoihin. Terveyskirjaston sisällöt täydentyvät ja kehittyvät jatkuvasti uusien päivitysten myötä. Artikkelien sisältö on tarkoitettu tukemaan kansalaisia oman terveyden hoitamisessa. Hoitovastuu kuuluu minulle.

Mielessä on pyörinyt kerran facessa puheeksi tullut vitamiinien katoaminen keitettäessä. Löysin hyvän artikkelin “Vitamiinit ja ruoanvalmistus”, jossa oli itselleni asioita, jotka luulin tietäväni – en tiennyt. Että sitä onkin siunaantunut valtava määrä tietoa, joka on aivan hölönpöppöä. Kuumentamisen vaikutukseen sanoo artikkeli näin:

“Sekä tuoreet että kypsennetyt kasvikset ovat ravitsemuksellisesti hyödyllisiä, vaikka kuumentaminen vähentääkin C-vitamiinin ja folaattien määrää ruoassa. Folaatti on B-ryhmän vitamiineihin luettu ravintoaine, joka esiintyy ravinnossa monenlaisina yhdisteinä. Aktiivinen muoto aineenvaihdunnassa on tetrahydrofolaatti. Erityisvalmisteissa ja elintarvikkeita täydennettäessä käytetään puhdasta foolihappoa. Folaatin puutteen tunnettu oire on anemia.

Kasvisten, marjojen ja hedelmien nauttimista tuoreina painotetaan yleisesti sen takia, että niistä saataisiin talteen kaikki vitamiinit. Käsitys perustuu lähinnä C-vitamiinista tehtyihin tutkimuksiin, joissa on todettu, että pitkäaikainen kuumentaminen voi tuhota jopa yli puolet ruoan sisältämästä vitamiinista. Säilöminen vaikuttaakin aina jonkin verran C-vitamiiniin. Nopea ja lyhytaikainen kuumennus ja varsinkin pakastaminen hajottavat vähemmän C-vitamiinia, ja sokerin käyttö säilönnässä auttaa säilyttämään myös C-vitamiinin. Kasvisten säilyttäminen pitempään huoneenlämmössäkin, varsinkin auringonvalossa, pienentää niiden C-vitamiinipitoisuutta. Kauan on tiedetty, että perunoiden C-vitamiinipitoisuus pienentyy vähitellen kellarissa talven aikana.

C-vitamiinin ohella myös ravinnon folaatit kärsivät selvästi kuumentamisesta. Keitetyn tai paistetun ruoan folaattipitoisuus on 30–50 % pienempi kuin tuoreen. Silti ruisleipä on paistamisesta huolimatta yksi suomalaisen ruokavalion tärkeimpiä folaatin lähteitä. Pääosa folaateista saadaan kuitenkin vihanneksista, juureksista, marjoista ja hedelmistä.

Muiden vitamiinien osalta tietoja kuumentamisen vaikutuksista on vähemmän. Kuumentaminen on vaikuttanut vaihtelevasti tiamiinin ja riboflaviinin määriin, ja sen merkitystä on pidetty melko vähäisenä. Viljavalmisteet, liha ja kala, jotka yleensä nautitaan kypsennettyinä, ovat tärkeitä B-ryhmän vitamiinien ja monien rasvaliukoisten vitamiinien saannille. Valmistusmenetelmien muuttaminen tuskin vaikuttaisi merkittävästi näiden vitamiinien saantiin, mutta saattaisi aiheuttaa uusia ongelmia esimerkiksi ruoan säilyvyyden ja hygieenisen turvallisuuden kannalta.

Karoteenit, joista muutamat ovat A-vitamiinin esiasteita, imeytyvät yleensä huonosti kasviksista ja juureksista. Tähän pulmaan ruoan kypsentäminen kuumentamalla näyttää tarjoavan apua. On todettu, että beetakaroteeni imeytyy paremmin keitetystä ja muhennetusta porkkanasta kuin raa’asta porkkanasta. Myös tomaatin lykopeeni on paremmin hyväksikäytettävää kypsennetyssä ruoassa ja jopa teollisesti prosessoiduissa tuotteissa, kuten ketsupissa, verrattuna tuoreeseen tomaattiin.

Ruoan kuumentaminen vaikuttaa siten eri tavoin eri vitamiineihin. Monipuolinen sekaruoka koostuu sekä kypsennetyistä että tuoreista elintarvikkeista. Tällaisessa yhdistelmässä ruoanvalmistuksen aiheuttamat hyödyt ja haitat korjaavat ja täydentävät toisiaan, ja kokonaisvaikutus on edullinen saannin riittävyyden kannalta. Ongelmallisimman vitamiinimme D-vitamiinin saantiin ruoanvalmistuksella ei ole merkittävää vaikutusta. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä on suositeltavaa nauttia päivittäin, ja jo makuasioiden takia osa niistä varmasti halutaan nauttia tuoreina. Jos C-vitamiinin tai folaattien saantiin on syystä tai toisesta tarvetta kiinnittää erityistä huomiota, on tuoreiden kasvikunnan tuotteiden osuutta ruokavaliosta hyvä korostaa.”

Lopuksi oma versio Gazpachosta, joka on andalucialainen kylmä keitto. Keitto on yleinen ruokalaji koko Espanjassa , Portugalissa sekä monissa Latinalaisen Amerikan maissa. Alkuperäinen gazpacho oli leipäkeitto, joka valmistettiin yhdistämällä kuivahtanutta leipää, valkosipulia, oliiviöljyä, suolaa ja viinietikkaa. Tomaatti ja paprika yleistyivät gazpachon aineksina vasta Kolumbuksen löydettyä Amerikan.

Ainekset:

kypsiä tomaatteja tai tomaattimurskaa

mieleistä sipulia (voi jättää pois)

mieleistä öljyä maun mukaan (itse laitan hyvin vähän)

paprikaa maun mukaan

mieto punainen chili

pala kurkkua

valkosipulinkynsiä maun mukaan

tomaattipyrettä

loraus Balsamico-etikkaa

ripaus suolaa ja sokeria

vettä

Kaikki sekaisin blenderissä. Kannattaa maistella mikä tuntuu suussa parhaalta ja jättää pois jos ei maistu mieleiseltä. Mikään ei myöskään estä laittamasta sekaan omia ideoita. Toisinaan laitan palan leipää, mielestäni molemmat sopii, tumma sekä vaalea leipä.

Lähteet:

terveyskirjasto.fi

Helvetissä on sumuista

Luulin olevani pohjalla, mutta en ollut. En ollut edes lähellä pohjaa. Aloitin reippaasti ohjelman antamien ohjeiden avulla tekemään toimenpiteitä elämäni suhteen. Koska olen aina hakenut olemiselleni oikeutusta palvelemalla muita ihmisiä, tavalla tai toisella, niin kävi nytkin. Omavoimaisesti ja itsekeskeisesti, melkeinpä trumppimaisen fantastisesti, aloitin etenemisen sillä kuuluisalla tahdonvoimalla. Vajaassa vuodessa ahdistuin ja hörppäsin ahdistukseeni alkoholia. Maailmahan ei millään muuttunut, vaikka kuinka yritin erilaisia olosuhteita ja ihmisiä muuttaa. Mikään ei muuttunut minussakaan, sillä yritin niillä samoilla konsteilla, jotka olivat aikaisemminkin tehneet elämästäni kurjan tekeleen. Onneksi en kärsi sen kaltaisesta häpeästä, etten voisi palata polulle ja aloittaa alusta – niin tein kunnes ymmärsin muuttaa menetelmiä.

Vielä kerran auttoi yliopisto elämän syrjässä roikkumisessa. Pääsin mukaan kirkkohistorian aineopintokokonaisuuteen, jossa paneuduttiin Skandinavian kirkkojen historiaan ja seminaariin, joka oli gradun tekijöille, minä tein jatkotutkimussuunnitelmaa. Upea porukka jälleen kasassa ja mukaansatempaavan inspiroiva professori, joka sai minut innostumaan tutkimuksesta. Istuin eduskunnan kirjastossa lukemassa autonomian ajan eduskuntalaitoksen pöytäkirjoja. Kirjaston informaatikko teki kaiken helpoksi, ja koska istuminen kävi yhä tuskallisemmaksi valokuvasin suuren osan tekstejä. Istuin tutkimassa vanhoja kirjeitä työväen arkistossa sekä Kansallisarkistossa, mutta vaikka kuinka olisin halunnut siellä istua, oli jälleen turvauduttava kameraan. Kaksi lukukautta meni kuitenkin onnellisena lempipuuhassa ihanien ihmisten seurassa.

Väsymys ja ahdistus kasvoi. Muutaman kerran yritin lääkitä oloani alkoholilla, mutta sillä ei ollut enää toivottua vaikutusta. Ruokaa meni valtavia määriä, olin lounasbuffettien vaki-asiakas Aleksanterinkadulla. Kivut olivat niin sietämättömiä, että menin pari pysäkinväliä ratikalla. Sitten sain kuningasajatuksen. Muutan Töölöön lapsuudenmaisemiin ja luovun autosta. Mehän täällä keskustassa pääsemme niin näppärästi julkisilla.

Löysin vaivattomasti Sandelsinkadulta kivan asunnon senioritalosta. Oli uima-altaat ja kuntosalit talon puolesta ja fysioterapeutti tuli kotiin tarvittaessa. Jopolla laskettelin koirineni aamulla klo 5 Rajasaareen ja sieltä rantoja pitkin ajelin muistojeni paikoissa. Töölö ei tietenkään ollut entisensä, sen toki ymmärsin jo muuttaessa, mutta sitä en arvannut, että se oli niin hiljainen kylä. Huomasin olevani Krunassa harva se päivä ja viimein tuli se päivä, jolloin päätin palata takaisin. Kahdessa viikossa oli minulla uusi ihana koti Snellmaninkadulla.

Autoton elämä julkisilla tuhosi kolmessa ja puolessa vuodessa sekä fyysisen että psyykkisen terveyteni. Pyörin koirineni täällä ytimessä julkisilla edellyttäen, että sain istumapaikan, sillä ratikoissa ja busseissa seisominen oli todella tuskallista rikkinäisellä selällä. Harrastukseni ja ystäväni olivat automatkojen päässä, joten sosiaalinen elämäni kaventui olemattomiin. Kavereilla on myös sen mallisia autoja, joiden kyydissä istuminen ei enää onnistunut. Idea oli hieno, mutta minun kohdallani se ei toiminut ollenkaan. Takaisin Krunaan ja autokauppaan. Perheeseemme tuli Fiat Panda, joka kohensi tilannetta huomattavasti. Pääsimme puistoon kavereita tapaamaan sekä minä että tytöt.

Väsymys, lihominen, kivut ja lisääntyvä ahdistus kurjistivat elämääni yhä enemmän. Jossain vaiheessa olin ystävääni Espanjassa yhteydessä ja hän houkutteli sinne. Ajatus jäi kytemään. Lopulta menin terveyskeskuslääkärille pyytämään apua. Sanoin hänelle, että en jaksaisi enää elää, mutta en voi itseäni lopettaakaan, sillä ajatuskin että jättäisin sen taakan lapsilleni oli mahdoton. Äidin itsemurha oli jättänyt elämän mittaisen varjon ja vaurioittanut sisäistä maailmaani peruuttamattomasti. Jotain oli kuitenkin tehtävä. Tuolloin elettiin syksyä 2017. Onnistuin saamaan erinomaisen lääkärin, joka aloitti tutkimusilla ja lähetteillä syömishäiriöklinikalle sekä terveyskylä.fi painonhallintataloon. Pääsin molempiin ja menin myös kaupungin tarjoamaan Terve elämä -ryhmään, joka sekin oli terveyskeskuksessa, sekä Aktiivix -liikuntaohjelmaan. Terve elämä oli erinomainen ryhmä, jota veti kaksi sairaanhoitajaa. Siellä keskusteltiin kaikenlaisista terveyshuolista. Aktiivix – ohjelmassa sain kaksi loistavaa valmentajaa ja hyvät ohjelmat rikkinäiselle keholle. Meillä helsinkiläisillä on vaikka mitä mahdollisuuksia kohentaa elämäämme – hoitovastuu on jokaisella ihan itse.

Kesällä 2018 iski kovat vatsakivut ja jouduin menemään toiselle lääkärille omani ollessa lomalla. Nuori naislääkäri laittoi lähetteen tähystykseen ja kysyi olinko ajatellut lihavuusleikkausta. Olin todella järkyttynyt, kun tähystyksen tehnyt lääkäri sanoi minulla olevan kroonisen katarrin lisäksi laajentunut rasvamaksa ja alkava maksakirroosi. Syksyllä oli oma lääkärini palannut ja siinä vaiheessa oli selvinnyt myös vaikea astma, sekin johtui ylipainosta eikä paranisi enää koskaan. Maksa ja keuhkot paskana, hienoa. Syyllisyys iski tietysti kimppuun, olinhan itse nuo aiheuttanut. Vai olinko? Lääkärini sanoi, että en.

Jossain vaiheessa kerroin hänelle koirani herättävän minua öisin ja silloin sain lähetteen uniapneatutkimuksiin, samalla lähti lähete lihaavuudenhoitoyksikköön. Selvisi, että koira herätteli minua hengittämään, sillä hengityskatkokset olivat jo niin pitkiä. Lisäksi olin vuorokaudessa enää hereillä 4-6 tuntia. Keuhkolääkäri sanoi, että olen kärsinyt uniapnean aiheuttamasta hapettomuudesta varmuudella yli kymmenen vuotta. Olin siis ajanut elämäni junan sivuraiteelle ja sieltä katselin kuinka muu maailma ajoi ohi. Uniapnea oli varastanut elämäni. Sain a-paplaitteen 20.2.2019 ja elämäni oli palannut takaisin raiteilleen 21.2.2019 ensimmäisen happirikkaan yön jälkeen.

Tämän jälkeen asiat etenivät nopeasti ja huhtikuun lopussa olin jo Laakson sisätautien poliklinikalla endokrinologin vastaanotolla. Hän tuli siihen tulokseen, että minulla oli riittävästi tietoa ravitsemuksesta, kokemusta suurista pudotuksista sekä syömishäiriöklinikalta psykiatrin puoltava lausunto, että voisin edetä prosessissa nopeasti. Lisäksi minulla olisi hyvät mahdollisuudet toipua, sillä olin ymmärtänyt syömisen addiktioksi. Haluaisinko päästä pöydälle jo ennen heinäkuuta? Halusin! Toukokuussa vielä kirurgin ja anestesialääkärin konsultaatio sekä ryhmätreenit muiden leikattavien kanssa, jolloin harjoittelimme pienen annoksen syömistä riittävän hitaasti. Lääkärin saatesanoilla “me annamme sinulle 60-vuotislahjaksi työkalun uuteen elämään”, sain ajan vatsalaukun ohitusleikkaukseen 6.6.2019.