Toipuminen eteni vauhdilla sekä fyysisesti että henkisesti, mutta myös hengellisesti. Sain herätä aamuisin ilman stressiä yhtään mistään. Tai no, kylmyys oli hyytävää herätessä, mutta muuten ei ollut valittamista. Toipumisprosessiin kuuluu erilaisia toimenpiteitä ja minä otin tavakseni sytyttää kynttilän ja kirjoittaa kymmenen asiaa, joista olen kiitollinen. Se virittää kummasti uuteen päivään oikean asenteen. Mikään ei ole niin terveellistä kuin kiitollisuus.
Salilta tullessa menin kauppoihin. Coinissa on useita kiinakauppoja, joista saa ostaa halvalla kiinaroinaa. Koska olin jo opetellut minimalistista elämää, en enää keksinyt mitään ostettavaa. Jos en välttämättä jotain tarvinnut en mitään myöskään ostanut. Ostoksia tehdessä myymälöissä ja maatalousliikkeissä, joista hain polttopuita, huomasin ihmisten käyttävän paljon käteistä rahaa. Vähitellen ymmärsin, miksi Espanja on Euroopan viidenneksi suurin harmaa talous. Pimeä käteiskauppa ja työvoima takaa jatkumon tuolle touhulle. Nyt ei sitten ollenkaan pidä ajatella, että olen puhdas pulmunen. Vuosikymmenet sain koiranäyttelypalkkioita, joista en maksanut veroja vaikka olisi pitänyt. Ensin en tiennyt asiasta, mutta kun sain tietää, jatkui meno vielä aikansa. Espanjassa näyttää tilanne surulliselta kansantalouden näkökulmasta ja pelottavaa on edes ajatella, minkälainen kohtalo on valtavalla pimeällä työvoimalla, jotka taatusti tekevät todella pienellä palkalla töitä. Niin kauan kun turisteja riittää on hommia, mutta heikompien suhdanteiden aikana on tilanne toinen. Mafia pyörittää edelleen varjotaloutta ja huono-osaisuus on mittavaa. Espanjassa on myös vaikea huumetilanne. Sosiaaliapu ei saavuta kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, jotka apua tarvitsisivat.
Kiinakaupassa
Ajatukset kirkastuivat terveyden kohentuessa, ja aikaa riitti ympäristön tarkkailuun, netistä löytyy tietoa lisää. Aloin olla sama ihminen kuin ennen. Se tarkoitti sitä, että minulla virikkeet ja tekeminen kävivät riittämättömiksi ja siksi starttasi tutkijamoottori. Minulle on luontaista havainnoida aivan kaikkea, sitäkin mitä en halua. Onneksi kirjallisuutta on saatavana sähköisenä, joten voin pysytellä asiatasolla.
Espanjassa on loistava liikennekulttuuri. Liikenne soljuu ympyrästä ympyrään rauhallisesti, eikä kukaan kaahaile tai ohittele. Villi veikkaus, että sakot ovat toista luokkaa kun meillä. Erinomainen systeemi, jossa jalankulkija on todellakin se, jota kaikki muut väistävät. Suojatien kohdalle ei auta seisahtaa muuten vaan, sillä silloin pysähtyy liikenne. Olin liikenteessä aamuruuhkan aikana ja täytyy sanoa, että tuo systeemi esti myös liikenteen ruuhkautumisen. Fuengirolan ja Malagan aamuruuhkat eivät ole mitään verrattuna Suur-Helsinkiin, jossa asuu nykyään jo puolitoista miljoonaa ihmistä. Liikennettä piisaa ja liikennekulttuuri on edelleen ikävä verrattuna moneen muuhun maahan. Tilannenopeudet ydinkeskustassakin ovat meillä aivan liian kovat – Espanjaan oppimaan. Itsekkyyden kulttuuri on Suomessa monin paikoin lisääntynyt, ja se takaa ongelmia myös liikenteessä.
En ollut matkaillut Espanjassa koskaan (lukuunottamatta Teneriffan matkaa 6-vuotiaana), sillä se ei ollut jostain syystä kiinnostanut minua millään tavalla. En ole lomamatkailija, joka lähtee lämpöön ottamaan aurinkoa, bilettämään, syömään tai juomaan tai mitään muutakaan sen suuntaista. Tajusin aika nopeasti, miten onnekas olin, kun sain asunnon vuorilta enkä Fuengirolasta, joka oli alkuperäinen suunnitelmani. Fuge osoittautui tylsäksi kyläksi, joka on rakentunut pienen kalastajakylän paikalle turisteja varten. Varsinaista Espanjaa se ei juurikaan edusta. Rakentaminen näkyi jatkuvan kiivaana, ja kartalta katsoen tuhat kilometriä rantaviivaa onkin turistirysäksi rakennettu. Ilmasto on ihanteellinen, jos ei meidän keleistä pidä, ja suurelle joukolle ihmisiä riittää se, mitä siellä on tarjolla. Tekemistä minun kaltaiselleni ihmiselle ei ole tarpeeksi.
Kiertelin Niemisten matkassa. Veli on yksi harvoista kuljettajista, joiden kyydissä on miellyttävä istua, ja muutenkin oli mukavaa viettää aikaa yhdessä. Suurta hupia oli reseptilääkkeiden metsästys apteekista toiseen. EU vaati Espanjankin laittamaan vahvat kipulääkkeet reseptille, sillä niitä päätyi valtavia määriä laittomaan katukauppaan pitkin Eurooppaa. Fugessa sai hyvänä päivänä joka toisesta apteekista paketin ilman reseptiä edelleen. Lopulta menin suomalaiselle lääkärille hakemaan reseptejä. Todellakin reseptejä, sillä jokaiselle kahdenkymmenen kappaleen paketille piti olla oma reseptinsä. Isompia paketteja ei ollut. Yksityiset lääkärit joutuivat näin toimimaan, mutta kunnallisella puolella on korttisysteemi, eli kortilta näkee lääkkeet ja muut tiedot, papereita ei tarvita.
Aishan kanssa ajelimme ympäristössä kahdestaan, ja nautin suunnattomasti maisemista. Vuoret ovat ihmeellisen kauniit. Kylät sen sijaan ovat samanlaisia, kun on yhden nähnyt on nähnyt kaikki. Lisäksi minulla oli vaikeuksia nousta jyrkkiä mäkiä jalan, kotikylässä oli niitä riittämiin, ja sielläkin valitsin loivimmat reitit. Mäet auttoivat kyllä jalkojen lihaksia vahvistumaan entisestään.
Jouluksi Niemiset lähtivät Suomeen lastensa ja lastenlastensa luokse, ja me Aishan kanssa jäimme hoitamaan taloa ja Lumia. Mahtava joulu, vaikka olinkin osan aikaa sairaana. Koirien kanssa ilman ihmisiä sopii minulle hyvin. Piha oli hieman liian pieni isoille vinttikoirille juoksemiseen, mutta aamuyön tunteina ne viihtyivät siellä puuhastelemassa omia juttujaan. Ne tulivat välillä katsomaan missä olen, ja sitten silmät palaen juoksivat takaisin pimeyteen touhuihinsa.
Espanja itsessään on vanhoillinen maa monessa suhteessa. Arjessa näkyy epätasa-arvo edelleen miesten ja naisten välillä. Lainsäädäntö on ikivanhaa eikä sitä olla saatu muutettua parlamentaarisesti oikein mitenkään. Monella on väärä käsitys EU:n mahdollisuudesta määrätä yksittäisten maiden laeista. Kullakin maalla on omat lakinsa ja parlamentaarinen systeeminsä. Tiesin jo etukäteen naisten surkeasta asemasta, mutta onhan sen keskellä eläminen ihan oma juttunsa, vaikka se ei suoraan minua koskenutkaan (mitä nyt paria selkkausta kuntosalilla). Paras esimerkki naisen asemasta oli ensimmäisenä viikonloppuna Malagan koiranäyttelyissä. Pääosin koiria esittelivät miehet. Mikäli kehässä oli naisia, he olivat naapurimaista tai kauempaa. Ryhmäkilpailuissa voittaneita koiria esittivät miehet, ja jos oli mahdollista valita espanjalainen rotu voittamaan, se myös valittiin. Best in show oli espanjanmastiffi. Hyvin vähän näytti olevan espanjalaisia naisia keskeisissä rooleissa noiden kahden päivän aikana. Tiedän ja tunnen hyvin koiraharrastuksen korruption, mutta tuolla se meni jo aivan omalle tasolleen, joka näytti varsin koomiselta. Se siitä, jokainen voi tarkastella lainsäädäntöä jos kiinnostaa esimerkiksi perheoikeus.
Kotikatua
Koulun kenttä
Minä asuin Calle Julio Romero de Torres 33:ssa, jota vastapäätä oli, joen toisella puolella, kaksi ala-asteen koulua. Koulut olivat musiikkipainotteisia, ja perjantaisin oppilaat kokoontuivat koulun kentälle laulamaan ja soittamaan. Pidin suunnattomasti satapäisen lapsilauman esityksistä. Minähän istuin aitiopaikalla omalla patiollani. Eräänä perjantaina he esittivät nokkahuiluilla John Lennonin Imaginen. Se oli veret seisauttavan hieno esitys. Toistasataa lasta veti tarkasti nuotilleen tuon biisin. Näin Coinissa parani kouluaikojen nokkahuilutraumakin.
Joulukaupoilla 
Jouluksi Suomeen 
Kerjäläiset 
Niemisten joulupalmu
Sari Kuoppala 