… tai jotain sellaista.
Aloin kirjoittaa elämästäni terveyden näkökulmasta, koska lääkärit kehoittivat minua näin tekemään. Heidän tarkoituksensa on jakaa kokemusasiantuntijoiden tarinoita potilailleen, jotka kärsivät samankaltaisista asioista. Koska en koe ongelmalliseksi tarinani kertomista päätin ryhtyä toimeen. Kun blogin perustin samalla kirjoittelin muistakin jutuista, jotka itseäni kiinnostavat. Pääsin tarinassani nykypäivään, mutta sitten alkoivat hankaluudet. Aluksi minulla ei ollut aavistustakaan mitä tapahtui kunnes pari kuukautta sitten sain vastauksen, tai vastauksia, mielessä pyöriviin kysymyksiin.
Olen kertonut rutiineistani, jotka ovat olleet edellytys toipumiselle yhtään mistään. Rutiinit pitävät elämän kasassa ja niiden muutokset aiheuttavat merkittäviä ongelmia. Kun kuntosaleille tuli rajoituksia sain vielä homman pelittämään, sillä niiden aukioloaikoihin ei tullut muutoksia. Aamulla kello kuusi pääsi treenaamaan. Kun sitten 1.4. ne sulkeutuivat kokonaan, jouduin ahdinkoon, joka suisti lopulta kaiken radaltaan. Kirjoittaminen jäi heti, ei ollut sanoja lainkaan. En ollut varuillani koirapuistossa ja itsekäs, ikävä ihminen aiheutti elämän hetkellisen suistumisen raiteiltaan. Olen kohtuullisen hyvin oppinut noita väistämään, mutta nyt kävi vahinko. Jälleen kerran tein omia pään sisäisiä johtopäätöksiä ja päädyin väärään sekä erittäin huonoon ratkaisuun. Muutin toiselle puolelle rantaa. Valtava virhe. Siinä sitten istuin ja ihmettelin mitä helvettiä tapahtui. Kun rutiinit oli mahdollista palauttaa, ei se minun tapauksessani onnistunut lainkaan. Ei vähääkään.
Viimein toukokuun lopulla sain vastauksen. Luulin, että olin selvittänyt jo kaiken itsestäni, että jatkaisin nyt elämääni loppuun saakka sekä hoitamalla itseäni hyvin että kantamalla vastuun toimistani. Ei mennyt nyt ihan niin ja siksipä laitoin tuon otsikon “ eikä siinä vielä kaikki”. Tuttu mainoksista, joissa samaan rahaan saa vaikka mitä. Minä olen saanut. Mutta mitä vielä entisten lisäksi?
Sain kuulla olevani autismikirjoihminen eli NEPSY. Nepsy on lyhenne neuropsykiatrisista haasteista, joita aiheuttavat aivotoiminnan rakenteelliset ja toiminnalliset poikkeavuudet. Näitä ovat ADHD, ADD, Aspergerin oireyhtymä sekä muut autismikirjon häiriöt. Vuoden 2022 alusta nämä poistuvat kokonaan sairausluokituksesta ja autismikirjosta tulee ihmisen ominaisuus, samaan tapaan kuin on seksuaalinen suuntautuminen tai vasenkätisyys. Minä kuulun siis vähemmistöön, joka on aika siistiä.
Mikä sitten ei ole siistiä. Tällä hetkellä se, että olen 62 vuotta yrittänyt muuttaa itseäni toisenlaiseksi, sillä en ole millään selviytynyt asioista, joista olisin halunnut selvitä enkä niistä, joita en halunnut tehdä, mutta olisi pitänyt. Jos äiti olisi saanut toimittaa minut tutkimuksiin jo 60-luvulla, olisin saanut mahdollisuuden ratkaista asiat toisin. Olen nimittäin erittäin sitkeä ongelmien ratkaisija omassa elämässäni. Äidin mielipide hiljennettiin todennäköisesti häpeän vuoksi. Sarissa ei ole vikaa! No ei ole ei, mutta Sari on erilainen eikä millään pysty määrättyihin asioihin. Sitkeys on siis ollut useasti vähintäänkin haitallista, kun olen pyrkinyt suoriutumaan asioista, mitkä kuormittavat neurojärjestelmäni oikosulkuun. Kyllä vituttaa! Tässä iässä on jo elämä mennyt menojaan. Jäljellä on viimeinen taistelu saada virheelliset diagnoosit kumottua ja oikeat tilalle.
Blogini jatkuu nyt siis tästä. Minulla on erinomainen lääkäri, joka on laittanut prosessin alulle. Olen toimittanut elämäkerran hänelle ja psykiatrille, joka kirjasi minulle kaksisuuntainen mielialahäiriödiagnoosin kymmenisen vuotta sitten. Häneltä pyydän merkinnän poistamista. Lisäksi minulla on lausunnot alkaen vuodesta 1977, joten matskua löytyy. Seikkailu on siis alussa – tervetuloa mukaan.
Seuraavassa osassa kerron tarkemmin mitä on tapahtunut, kun Sari on lähtenyt muuttamaan.
Sari Kuoppala 